Historia

"Kaiu nyt laulu ja helkähdä kieli"

1945 syntynyt Valkeakosken Mieslaulajat voisi vuonna 2010 juhlia jo 80 vuoden ikää. Samat miehet, jotka perustivat Valkeakosken Suojeluskunnan Mieskuoron vuonna 1930, jatkoivat 1937 perustetussa Tervasaaren Korjauspajan kuorossa, ja sodasta palattuaan 1945 uudella nimellä aloittaneessa Valkeakosken Mieslaulajissa.
Kuoron historian aikana on mieskuorolaulun kipinä hehkunut alkuinnostuksen jälkeen välillä kirkkaana, joskus taas himmeämpänä, riippuen ensisijaisesti kulloisestakin laulunjohtajasta. Toinen kuoroyhteisöä tukeva ja ylläpitävä voima on monisäikeisempi, monesta ulkopuolisesta tekijästä ja kuoron omasta koostumuksesta johtuva sosiaalinen rakenne. Hyvä tunnusluku kuoron tilasta eri aikoina on ollut aktiivisten laulajien määrän suuri vaihtelu 22:sta ja 57:een. Vuonna 2010 jäseniä on 41.

Valkeakosken Mieslaulajia ovat sen menestyksekkäimpinä aikoina johtaneet opettaja Jafet Palomäki, säveltäjä Ahti Sonninen, sosiaalipäällikkö Eino Seppä, director musices Lasse Hämekoski, opettaja Juhani Carlstedt, diplomi-insinööri Jussi Tamminen, diplomi-insinööri Eero Lähde, director musices Arja Rislakki ja nykyinen johtaja Enni Kyttänen. Vahvoihin kausiin ovat puheenjohtajana antaneet panoksensa Ivar Arnberg, Mikko Niskavaara ja Erkki Voutilainen. Edellä mainituista Ivar Arnberg ja Mikko Niskavaara on kutsuttu Mieslaulajien kunniapuheenjohtajaksi, Eino Seppä, Pekka Koskelo ja Lasse Hämekoski kunnialaulunjohtajaksi. Ensimmäinen kunniajäsenyys myönnettiin Ahti Sonniselle.Vappuna 2010

Kuoro on esiintynyt normaalivuosina keskimäärin 10 - 12 tilaisuudessa, joista muutamat, kuten kevätkonsertti, vappulaulut, joulun sävelhartaus kirkossa ja joulutervehdys Valkeakosken sairaalassa, kuuluvat jokavuotiseen perinteeseen.
Kaksituntiset tiistaiharjoitukset, konsertin tai muun vaativat esiintymisen edellä lauantaiset laululeirit sekä järjestötyönä hallituksen kokoukset ja vuosikokous, rytmittävät säännöllistä toimintaa. Virkistyksen ja juhlinnan piiriin kuuluvat saunaillat, matkat ja tammikuinen kuusijuhla.

Mieslaulajien korkein tunnustus myönnetään kunnianimityksellä pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta työstä kuoron hyväksi. Vuosittain palkitaan jäseniä vuosiruusukkeilla, ansiomerkillä, standaarilla, ahkerimman harjoittelijan lusikalla, Paras laulajaveli -palkinnolla ja Kuoron Marssi -taululla. Yhteistyökumppaneita muistetaan kuoron standaarilla ja impressaarimerkillä.
Mieslaulajien läheisimmät kumppanit ovat vuonna 1961 perustettu naistoimikunta Sirkut, Valkeakosken sotaveteraanien yhdistys ja reserviupseerikerho. Neljän tehdaspaikkakunnan ystävyyskuorojen yhteiskonsertit on pidetty jokseenkin säännöllisesti. Yhteydet ulkomaisiin kuoroihin: Svanökören, St Gertraud-kuoro, MGV Liedertafel-Vorsitzende, Városi és Pedagógus Énekkar, ovat hiipuneet kummankin osapuolen aktiivisten yhteyshenkilöiden poistuttua rivistä. Edellä mainituista unkarilainen sekakuoro VPÉ on säilyttänyt tietojen vaihtoyhteyden Mieslaulajiin.

Äkillinen muutos kansainvälisessä poliittisessa asetelmassa vuosina 1989-90 ja itsenäisyyden 75. juhlavuosi antoivat sytykkeen tarttua tuolloin ajankohtaiseen aiheeseen. Monen toimijan yhteisvoimin toteutettiin suurisuuntainen teatteriesitys "Kiitos isänmaasta". Sen näki Valkeakosken Kaupunginteatterissa 3 220 katsojaa. Esitys sai suurta huomiota laajalti Valkeakosken ulkopuolellakin, ja produktio oli myös taloudellinen menestys. Onnistuminen teatterissa sai jatkoa vuonna 1995 esitetyllä laulunäytelmällä "Me tulemme taas", 2001 ajankohtaisella "Euromania" -esityksellä, 2007 näytelmällä "Laulu Suomelle" sekä Suomen itsenäisyys 100-vuotta juhlavuotena 2017 esitetyllä Meidän Suomi-näytelmällä.

* * *

Valkeakosken Mieslaulajat r.y. on hengeltään isänmaallinen, mieskuoroperinteitä kunnioittava, uusia musiikillisia virtauksia kokeileva harrastajakuoro. Kuoron ensimmäinen lippu on vuodelta 1950. Uusi lippu vihittiin 1990. Mieslaulajien tunnussävel on professori Ahti Sonnisen säveltämä ja opettaja Jafet Palomäen sanoittama "Valkeakosken Mieslaulajien marssi". Sen alkusanat ovat tämän kirjoituksen otsikkona.